Kiropraktikko

Kiropraktikko on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran rekisteröimä ja valvoma ammattinimike, jota saa käyttää vain kansainvälisen Doctor of Ciropractic (D.C.) –tutkinnon Council of Chiropractic Education (CCE) –akreditoidussa yliopistossa suorittanut henkilö. Suomen Kiropraktikkoliiton jäsenillä on muiden Euroopan liittojen tapaan velvollisuus osallistua pakolliseen jatkokoulutusohjelmaan.

Kiropraktiikka on terveystieteiden ala, missä tutkitaan, hoidetaan ja ennaltaehkäistään tuki- ja liikuntaelinten toiminnallisia häiriöitä ja niistä syntyneitä vaivoja. Varsinkin hermostoon tulevat vaikutukset ovat erikoisalaamme. Yleisimpiä oireita, minkä vuoksi ihmiset kiropraktista hoitoa hakevat, ovat lanneselän, rintarangan ja niskahartiaseudun kivut ja jäykkyydet, päänsärky, iskiasvaivat, ääreisnivelten kivut ja jäykkyys, raajojen puutumisoireet sekä huimaus. Lisäksi esimerkiksi huippu-urheilijat käyttävät kiropraktiikkaa vammojen ennaltaehkäisyyn ja suoritusten optimointiin. Muun muassa Rion olympialaisissa Yhdysvaltain joukkueen lääkinnällisen joukon vastaava oli kiropraktikko William Moreau ja hän on yhä Yhdysvaltain olympiakomitean urheilulääketieteen vastaava.

Kiropraktinen hoito perustuu perusteelliseen potilashistoriaan, kliiniseen tutkimukseen ortopedisine ja neurologisine testeineen, liikeanalyysiin, röntgen- ja magneettikuvien analysointiin, palpointiin ja näiden pohjalta tehtävään erotusdiagnoosiin. Nivelten manipulaatio tehdään joko käsin tai käyttäen apuna kiropraktista hoitopöytää tai instrumentteja. Erilaisia rekisteröityjä hoitotekniikoita on kiropraktiikassa lukuisia ja niistä pyritään valitsemaan kulloinkin potilaalle sopivin tai sopivimmat. Manipulatiivisen hoidon lisäksi annamme ohjeita liikuntaan, ergonomiaan ja vammojen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Tärkeä osa hoitoa on myös kiropraktikon kyky selvittää mahdolliset hoidon vasta-aiheet. Tarvittaessa kiropraktikko ohjaa potilaan jatkotutkimuksiin tai lääkärin konsultaatioon.